Jokainen on kuullut vanhan totuuden, että mikään ei ole niin vanha kuin eilinen sanomalehti. Paperiaikana eilinen lehti kelpasi korkeintaan lahnan kääreeksi kalatorilla. Digiaikana ei edes siihen. Mutta kun sanomalehti on tarpeeksi vanha, siitä tulee jälleen yhtä kiinnostava kuin päivän lehdestä. Joskus jopa mielenkiintoisempi.

Tiistaina toukokuun 22. päivänä vuonna 1928 ilmestynyt Karjala-lehti on kaikkea muuta kuin vanha kertakäyttötuote. Käsi pystyyn, moniko meistä muistaa tai edes luulee kuulleensa, että vuonna 1928 Torkkelinkadulla keskellä Viipuria lentokone törmäsi talon seinään tuhoisin seurauksin? Ei kovin montaa kättä nousut.

Tämän blogin otsikko on lainattu suoraan tuon päivän lehdestä. Raflaavuudestaan huolimatta se ei sinällään viipurilaisia enää tiistaina uutisena hätkäyttänyt. Kaikki olivat kuulleet onnettomuudesta jo edellisenä päivänä heti sen tapahduttua. Sen verran suuresta ja ennen kuulumattomasta tapahtumasta oli kyse. Lentokoneen tippuminen keskelle Torkkelinkatua oli kaiken muun pahan lisäksi katkaissut osan kaupungin raitiotieliikennettä. Ei tarvitse siksi miettiä, mikä oli päivän puheenaihe Viipurissa…

Lentokoneet eivät 1920-luvulla olleet Viipurissa mikään outo juttu, sillä Suomen ilmavoimilla oli tuolloin Terveniemessä ja Turkinsaaressa omat osastonsa.

Ilmailun alkuaikoina Suomi halusi varmistaa kotimaisen valmistuksen. Suomalaiset olivat 1918 tutustuneet Saksassa Ernst Heikkelin suunnittelemaan Hansa-Brandenburg koneeseen. Itsenäinen Suomi osti koneen valmistamiseen liittyvät lisenssit ja perusti oman Ilmavoimien Lentokonetehtaan. Hansoja valmistettiin noin 120 kappaletta ja näitä vesitasoja käytettiin myös ilmavoimien Viipurinlahden tukikohdissa.

Kohtalokas lentoharjoitus

Turkinsaarelta lähteneessä muodostelmassa oli 5-6 konetta, jotka lensivät edestakaisin kaupungin keskustan yli auramuodostelmassa. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Seuraavan päivän lehti kertoo tuon aikaisella tyylillä:

”Samassa tapahtuikin 600 metrin korkeudella maanpinnasta kohtalokas yhteentörmäys. Lumiauran vasemmalla siivellä äärimmäisenä ollut kone yritti lentää edellisen, kärjestä lukien kolmannen koneen yli, mutta osuikin sen potkuri tällöin tämän peräsinlaitteisiin, ruhjoen nämä osittain kappaleiksi.

Samalla kääntyi päälle ajettu kone ylösalaisin ja toinen siinä olleista, asevelvollinen lentäjä-sotilas  putosi gondoolista. Ohjaaja, lentäjävänrikki taas koetti ihailtavalla kylmäverisyydellä tässä toivottamassakin tilanteessa tehdä, mitä tehtävissä oli, ja saikin, huolimatta siitä, että riippui gondoolista pää alaspäin, jollain tavoin ohjatuksi peräsimensä menettänyttä konettaan niin, ettei se pudonnut maahan suoraan, vaan syöksyi alaspäin kaarroksissa ollen milloin keskikaupungin minkin osan kohdalla.

Ilmeisesti koetti lentäjä viimeiseen saakka pyrkiä Salakkalahteen, mutta kone ei enää lopulta saanutkaan ilmaa siipiensä alle vaan oli se pian jo Torkkelinpuiston puiden latvojen tasalla. Tällöin oli se kyllä kääntynyt jälleen tavalliseen asentoonsa.”

”Se lennähti sitten kahden kadun reunassa kasvavan puun lomitse, katkaisi raitiotien sähköjohtolangat ja väänsi käyräksi sekä osaksi kokonaan rikkoi erään johtopylvään ja paiskautui hirvittävällä voimalla vastapäisen, kolmikerroksisen kivirakenuksen Torkkelinkatu 4 seinään Pursiaisen leipomoliikkeen kohdalla.”

Mitä Viipurin ilmatilassa tuolloin tapahtui? Ainakin nykyisiin toimintatapoihin nähden tapahtui ns. inhimillinen virhe. Nykyään ryhmässä lennetään aina niin, että takana oleva kone on hitusen edellä olevaa alempana. Ja ohittaminen tapahtuu aina alakautta, jolloin näkyvyys muihin koneisiin pysyy hyvänä. Oltiinko liian lähellä? Vaikea sanoa, eikä sillä enää väliäkään ole. Lehden mukaan takana ollut kone joka tapauksessa leikkasi kuin ruohonleikkuri potkurillaan edellä olevan peräsimen kappaleiksi.

Karjala jatkaa onnettomuuden yksityiskohtaista selostamista ja päätyy myös lopuksi vaatimaan, että onnettomuudesta otetaan opiksi:

”Sen vuoksi onkin mitä ankarimmin vaadittava, että lentovoimien harjoituksissa kiinnitetään enemmän huolta kohtuullisiin turvallisuusvaatimuksiin ja että ainakin vaarallisia harjoitusmuotoja vältetään asuttujen paikkain, saati sitten kaupungin yllä.

Samalla lienee paikallaan painostaa myöskin laskuvarjostimien suurta merkitystä lento-onnettomuuksien sattuessa…ja mikäli tiedämme, on meidänkin puolustuslaitoksellamme koko joukko laskuvarjostimia, joita ei kuitenkaan – mahdollisesti säästösyistä – ole vieläkään otettu käyttöön.”

Laskuvarjo olisi tosiaan saattanut pelastaa lentäjät. Lentosotamies parka putosi kumollaan olevasta koneesta 600 metriä suoraan alla olevan Viipurin Suomalaisen lyseon katolle ja siitä läpi. Onneksi koulupäivä oli jo loppu, eivätkä oppilaat joutuneet näkemään, miten lentäjän ruumis jäi kolmannen kerroksen käytävän kohdalla osin kattoon roikkumaan. Myöhemmin käytävän katon siihen kohtaan kiinnitettiin muistoksi lentovoimien silloinen tunnus, sininen hakaristi. Ainakin oppilaiden mieliin tapahtuma jäi jo tämänkin takia.

Myös konetta lentänyt vänrikki olisi voinut varjon avulla pelastua. Sen sijaan hän menehtyi törmäyksessä Pursiaisen kahvilan seinään.

Hansa ei ollut mikään ihan pieni vesitaso. Sen pituus oli 11 metriä ja kärkiväli lähes 16 metriä. Koneen lentopaino oli 2 124 kiloa ja tyhjänäkin 1 500 kiloa. Nopeutta oli jopa 180 km/h. On siis selvää, että alas tullessaan kone kevyesti katkoo muutaman puunlatvan puistosta, sähköjohdot ja raitsikkapylvään. Kivitalolle se ei sen sijaan voinut mitään. Onneksi törmäyskohta oli seinän eikä ikkunan kohdalla. Muuten olisi jälki voinut olla vielä rumempaa.

Lentokone osui myös kadun varteen juuri pysäköityyn autoon murskaten sen ja kadulla kulkeneet pari ihmistä. Auton omistaja pelastui sen sijaan kuin ihmeen kaupalla, kun hän juuri ehti mennä sisään talon rappukäytävään. Viidennen uhrin turma vaati, kun eräs liian lähelle mennyt ohikulkija sai bensiiniä päälleen koneen tankin räjähtäessä. Hän kuoli saamiinsa palovammoihin sairaalassa onnettomuuden jälkeen.

Koneen polttoaine aiheutti Torkkelinkadulla äkillisen suurpalon vaaran, kun kadulla valuva bensiini syttyi tuleen laajalta alueelta. Valtoimenaan riehuva tuliseinä valui pitkin Torkkelinkatua. Onneksi palokunta toimi ripeästi. Paikan loppusiivoukseen osallistui myös lennoston sotilaita.

Talo, mihin lentokone törmäsi on yhä olemassa Torkkelinkadulla. Kauppatorin ja Torkkelinkadun kulmassa on vanha Suomen Pankin konttori, josta ei voi erehtyä. Törmäyspaikka on poispäin kauppatorilta pankin talon jälkeen toinen talo. Keskellä julkisivua on ruskea rauta-ovi, mistä aikoinaan mentiin Pursiaisen kahvilaan. Samaan rappukäytävään ehti tuhoutuneen auton kuljettaja vain sekunteja ennen törmäystä.

Seuraavan päivänä

Poliisi ryhtyi heti tutkimaan onnettomuuden syitä ja jo seuraavan päivän Karjala tiesi kertoa tarkemmin, mitä oli tapahtunut ja miksi. Kävi ilmi, että Turkinsaareelta oli lähtenyt alun perin 6 koneen ryhmä. Ne olivat lentäneet muodostelmassa niin, että takana oleva oli aina hieman edellä olevaa korkeammalla. Nykyäänhän menetellään juuri päinvastoin, takana olija on aina vähän alempana. Takaa tuleva myös väistää alaspäin. Muodossa lennettäessä koneilla piti tuon ajan säännösten mukaan olla etäisyyttä vähintään kahden koneen mitan verran.

Lennon aikana yhdellä koneista ilmeni vaikeuksia säilyttää korkeuttaan ja se jättäytyi muodostelmasta. Viisi konetta jatkoi kohti Markkovillaa auramuodossa. Muista eroon joutunut kone sai ongelmansa korjattua ja päätti ottaa muun osan laivueesta kiinni. Näin myös kävi. Ikävä kyllä muut eivät tätä huomanneet. Näin kohta perään ajettavaksi joutuva kone luuli olevansa yhä jonon viimeinen.

Juuri kaupungin kohdalla uhrien kone siirtyi vasemmalle suoraan takana olevan eteen, joka näin joutui sen potkurivirtaan. Ketjureaktio alkoi tästä. Perässä ollut kone menetti osan ohjattavuudestaan ja yritti väistää ylöspäin. Samalla koneen nopeus lisääntyi ja se törmäsi edellä lentävään turmakoneeseen.

Edellisenä päivänä uutisoitiin, että takana olevan koneen potkuri olisi osunut edessä olevan perään. Näin asia ei kuulustelujen mukaan kuitenkaan ollut. Takana olevan koneen ponttoni repäisi yläkautta tapahtuneen väistöliikkeen seurauksena edessä olevan peräsimen vakaajat. Seurauksena kohtalokas salto mortale, kuoleman spiraali, joka päättyi jo selostetuin seuraamuksin Torkkelinkatu 4 kohdalle maahansyöksyyn.

Kaikkea sitä voikin sattua Viipurissa ihan tavallisena toukokuun päivänä. Kannattaa lukea vanhoja kirjoja ja lehtiä. Ne voivat joskus olla mielenkiintoisempia kuin päivän uutiset.

Nämäkin uutiset olisit saanut kotiin kannettuna tuoreeltaan, jos vaan sinulle olisi tuolloin tullut Karjala. Tämä blogi on osin julkaistu uudessa Karjala-lehdessä 12.11.2020. Hyvä lehti, jonka jokaisen Viipurin ja Karjalan ystävän on syytä tilata. http://www.karjala-lehti.fi

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun asti. Kirjoittelen näitä blogeja epäsäännöllisen säännöllisesti ja ehdottomasti fiilispohjalta. Nyt oli tällainen fiilis. Mielenkiintoinen tapahtuma Viipurin ikuisessa aika-avaruudessa traagisuudestaan huolimatta. Tai ehkäkin juuri siksi. Kiitos tutuille lentäjille muodostelmaopetuksesta. Kiitos myös Karjala-lehdelle. Kuvien lähde mainittu. Anteeksi, jos olen loukannut jonkun tekijänoikeuksia. Teko on tahaton ja ei kaupallinen – Viipurin hengessä.

Laita kommentti, jos kirjoitus herättää ajatuksia. Kiitos!