Kuten kaikki hyvin tietävät, Aaro Hellaakoskea lainaten:
Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.
Putinin julma hyökkäyssota Ukrainaan on sulkenut rajan ja repinyt railon ammottavan auki. Henkilökohtaisesti en ole koskaan viehättynyt Venäjän matkailusta. Viipuri ja muut vanhat suomalaisalueet sen sijaan ovat ihan eri juttu. Ensimmäisellä Viipurin matkallani venäläissyntyinen opas sanoi reippaasti rajan ylitettyämme, että tervetuloa miehitysvyöhykkeelle. Tunnette varmaan tunteen.
Ensin Viipurin sulki rautaesiripun taakse korona ja nyt Putin. Itse kullakin viimeisestä reissusta on pitkä tai vielä pidempi aika. Silti Viipuri kiinnostaa. On aina kiva kuulla sieltä edes jotain uutisia. Mitä kuuluu kaupungille ja onko se tai tämä remontti edennyt. Rohkenen uskoa, että suurin osa viipurilaisista on meitä myös kaivannut. Vaikka venäläisten matkailu onkin keskittynyt viime vuosina kotimaan kohteisiin, uskon, että myös meitä ja rahojamme on kaivattu.
Olen näissä blogeissa viitannut useamman kerran ystäväni Jussi Miikkulaisen hienoihin videoihin Viipurista ja muualtakin Kannakselta. Jussi on nyt tehnyt melko rohkean ja omaperäisen tempun. Jussi kävi joulukuussa Viipurissa kaiken tämän sodan ja kohinan keskellä. Sanon suoraan, että itse en olisi mennyt. Jussilla on toisaalta järkeenkäypiä syitä miksi hän siellä kävi enkä voi häntä tuomita. Sanon vaan, että itse en olisi mennyt.
Siitä huolimatta video naulasi minut kahdeksi tunniksi sohvan pohjalle. Oli todella mukava nähdä Viipuria, sen katuja ja taloja…ja ihmisiä, jotka vaikuttivat yhtä ystävällisiltä kuin normaalimpina aikoina konsanaan. Itselläni ei ole koskaan ollut Viipurissa mitään ongelmia suomalaisuuteni kanssa. Mukavia ihmisiä, joiden tapaamisen jälkeen on vaikea ymmärtää, miten näin mukavista ihmisistä voikaan muodostua noin paska maa?
Ehkä sen railon ovatkin auki repineet ihan muut tyypit kuin Pantsarlahden bastionin opas tai Jussin käyttämä tulkki?
Jussin video löytyy täältä Pituutta on kaksi tuntia, joten popparit valmiiksi.
Teen tässä pari nostoa videolta. Omasta viimeisestä käynnistäni on nyt kolme ja puoli vuotta. Pitkä aika ja paljon ehtii tapahtua, jos on tapahtuakseen. Viime kerralla Linnankadulla Domuksen talo oli aivan kriittisessä romahtamisvaarassa. Puhuttiin, että oli meinattu lanata sileäksi, mutta oikeudessa oli omistajille tullut korjausmäräys. Vastaavasti Torkkelinkadulla julkisivuremontit olivat edenneet ja muutama talo oli vielä hupun alla sekä alku että loppupäässä katua. Mitä niille kuuluu?
Ensin Domuksen talo. Tällaisena me sen muistamme. Välipohjat romahtaneena palaneena luurankona, mistä koska tahansa kadulle putoaa tiili tai puoli seinää…
Nyt on edes toivoa, vaikka taloa ei ole vielä korjattu. Pitsin ohut ylin kerros on purettu ja kattolinja tasattu. Päälle on pantu harjapelti, että tiiliseinä ei ainakaan ylhäältä käsin ole enää sateen ja tuulen armoilla. Korjausvaiheessa sen ylimmän kerroksen saa kyllä rakennettua uudelleen, kuten vuosia kadoksissa olleen katonkin. Lisäksi Domuksen taloa ympäröi kaksi jykevää ”korsettia”. Sellaisia paksuja rautatankoja tai vaijereita, joiden tehtävänä oli estää julkisvun pursuamista ja romahtamista. Vähän niin kuin vuorineuvoksen rouvan iltapuvussa.
Domuksen osalta on siis toivoa paremmasta. Tähän asti se parempi on vielä ollut tuhon pysäyttämistä ei niinkään vielä varsinaista korjaamista tai uudisrakentamista. Jatkosuunnitelmista en tiedä, ja jos joku tietää, niin saa kertoa tännekin.
Torkkelin kadulla Karjalankadun kulmassa on saatu julkisivuremppa valmiiksi, kuten siitä myös torille päin. Torkkelinkatu on nyt kuin vanhoissa Suomi-filmeissä tai Partasen valokuvissa.
Samoin Torkkellinkadulla Punaisenlähteen kulmassa oleva vanha Yhdyspankin/Syvänoron/Hamusen talo on saatu uuden veroiseen kuntoon – ainakin ulospäin. Mikäpä sitä olisi jälleen ensi kesänä kävellessä rakkaan Viipurin katuja ja ihaillessa vanhan suomalaisen kaupunkimaiseman ennallistamista. Mutta vaan, kun ei ole kiva. Putinin aloittama kolmen päivän sota ei ota loppuakseen eikä järki näytä riittävissä määrin kasvavan naapurin päässä.
Pelkään, että paljon pahaa ehtii vielä tapahtua ennen kuin pahan tekeminen loppuu. Entisenlaiseen Viipuriin ei ole mitään asiaa pitkään aikaan, pelkään moniin vuosiin. Kiitos Jussille, että kävit. Tai sanotaan niin, että kiitos Jussi, että kuvasit ja teit meille hienon videon, kun kerran kävit siellä, minne moni ei olisi tohtinut mennä.