Korona on saattanut minut ja Youtuben yhteen. Kun matkailemaan ei pääse, niin helposti tulee joutohetket täytettyä nettimatkailulla. Milloin käymme Malagassa ja milloin Viipurissa. Tänään tuubi tarjosi meille puolentoista tunnin maratonia Viipuriin. Usein kuulee moitittavan netin algoritmeja. Kun kerran olet jotain hakenut, niin sitten sitä samaa tavaraa tulee kahmalokaupalla. Tällä kertaa ei haittaa, koska nettiin oli tullut ihan kohtuullisen paljon uutta katsottavaa Viipurista. Ja niinhän se on, että jos et pääse itse kokemaan huimia seikkailuja, niin mene elokuviin. Nyt menimme youtuubilla Viipuriin…
Tämän ensimmäisen videon tekijä ei minulle selvinnyt. Jos joku tietää tekijän, niin voisinko saada tiedon tästä? Video oli nimittäin erittäin hyvä. Ensinnäkin ajankohta keväällä ei ensi alkuun tunnu parhaalta mahdolliselta, vaikka se sitä kuitenkin on. Keväällä on kirkasta, hyvä valo ja talot näkyvät hyvin, kun ei ole vielä puissa lehdet. Toki vähän alastonta, mutta näin saa parhaan kuvan.
Epäilen, että tekijä olisi arkkitehti tai ainakin suuri humanisti. Vaikka kieltä en ymmärräkään, niin silti kuuntelin sujuvasti rivien välistä tuttujen Suomi-talojen nimiä, arkkitehtien nimiä ja todella usein Suomi kuului tekstin välistä. Nämä parhaat nähtävyydet olivatkin poikkeuksetta vanhoja suomalaisia tai muuten historiallisia kohteita. Tekijän mukana kulki kolme naista ja tulkitsin heidän olevan opiskelijoita – arkkitehti, historia…mene ja tiedä. Kovasti kuuntelivat ja kyselivät innostuneesti.
En ryhdy tässä tämän enempää spoilaamaan tätä videota. Toivottavasti löydätte sen. Ikävä kyllä minulla ei ole siihen suoraa linkkiä. Itse löysin läjän Viipurivideoita laittamalla googleen ”Youtube Wyborg”. Jos laittaa Viborg, päätyy todennäköisesti Tanskaan. Rohkenen laittaa tähän mukaan myös muutaman kuvakaappauksen mielenkiintosista kohteista. Esimerkiksi Monrepos`n remontti on edennyt.
Yllä oleva kuva lämmittää mieltä aivan erityisesti. Vasemmalla oleva vihreä talo on uudisrakennus, joka sopii maisemaan kuin nenä päähän. Ja mikä on sopiessa, kun talo on tällä paikalla aiemmin sijainneen arkkitehti J.Blomkvistin vuonna 1890 sijainneen kaksikerroksisen asuinrakennuksen kopio. Sisäosista en osaa mennä sanomaan, mutta ulkoisesti talo on uskollinen edeltäjälleen aivan riittävän täsmällisesti. Tässä on selvästi haluttu ennallistaa vanhaa viipurilaista katumaisemaa. Sota rikkoo minkä rikkoo. Onneksi edes 75 vuotta sodan jälkeen osataan rakentaa uudestaan se, mikä tuli aikoinaan rikottua.
Jos tästä paikasta kääntyisi 90 astetta vasempaan, näkisi lisää silmäkarkkia. Linnankadulla tätä uutta taloa vastapäätä on (surullisen)kuuluisa Sohlbergin rauniokortteli. Sen purkaminen pysäytettiin vuosia sitten ja oikeuden päätöksellä jäljellä oleva pitää ennallistaa 1930-luvun (suomalaiseen) ulkoasuun. Näin näyttää pikkuhiljaa myös tapahtuvan. Ensiksi rauniokasa siivottiin sisältä, piikattiin ulkoseinät tiilelle ja pantiin laudat ikkuniin. Nyt lautojen tilalle on ainakin Linnankadun puolelle tullut ikkunat ja pokat. Talo alkaa kohta jälleen näyttämään vanhalta Sohlbergin talolta. Viipurin vanha Linnoituksen kaupunginosa palaa talo talolta ennalleen…
Vielä ihmeellisemmältä tuntuu se, että Lehtovaaran rauniotalossa Linnankadun ja Torikadun kulmassa on elon merkkejä. Verkot on poistettu seinästä ja Linnankadulla on rakennustelineet. Sisäpihalla paljastui uskomaton näky – Lehtovaaran taloon on tehty uusi katto! Voi olla väliaikainen, mutta silti… Viipuri jaksaa yllättää ja jälleen positiivisesti.
Toisen mielenkiintoisen videon nimi oli ”Finnish places in Vyborg”. Tässä linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=7fzIKWMn4mU
Tässä pietarilainen sievä neito Alena käy läpi suomalaisia kohteita ja perimää Viipurissa. Kamera heiluu välillä vähän levottomasti ja juttuun tupsahtaa monta pientä epätarkkuutta. Ei silti mitään pois. Ihana ajatus ja toteutus: venäläinen kertoo toisille venäläisille, että Viipuri on itse asiassa vanha suomalainen kaupunki.
En ryhdy tätäkään videota spoilaamaan. Kannattaa ehdottomasti katsoa. Alenan englanti on vallan loistavaa ja jutusta saa hyvin selvää. Päinvastoin kuin ”arkkitehdin” venäläisestä videosta. Neidon video on selkeästi tarkoitettukin hänen ikäluokkansa koulutetuille venäläisille. Hieno tuo Linnankadun kyltti. Olen aina ihmetellyt, että mahtaisiko olla iso asia laittaa keskustan kadunkulmiin myös katujen vanhat suomalaiset nimet? Ei se Viipurin statusta miksikään muuttaisi. Teksti vaan tekisi turistin elämän vähän helpommaksi ja mielen ehkä koreammaksi…
Sitten on myös Svetlanan videot. Hänkin on Pietarista ja varsin suorasanainen. MInun piti kuunella yksi videon kohta oikein useamman kerran. Neito vei katsojat vanhan tuomiokirkon raunioille. Yritän ulkomuistista toistaa kuulemani: ”Tämän verran on jäljellä vanhasta suomalaisesta katedraalista. Jos Viipuri olisi vielä ruotsalaisten tai suomalaisten, olen varma, että he olisivat hoitaneet tämän paremmin.” Ei tule riita tästä näkemyksestä!
Tuubista löytyi myös Vladin Kanava – niminen video (tai useita). Vlad vaikutti kaksikieliseltä ja oli siksi(kin) päässyt perehtymään perusteellisesti Viipurin historiaan. Ennen kaikkea katsoin Monrepos´n puistosta kertovan jakson. Puiston remontti ja sen edistyminen kiinnostaa kovasti, kun se ainakin alussa herätti niin paljon huomiota ja erilaisia näkemyksiä. Ulkopuoliset asiantuntijat olivat sitä mieltä, että projektin johtoon oli valittu väärät asiantuntijat. Suomesta kuului monesta suunnasta, että ei tuosta mitään tule, varastavat vaan remonttirahat omiin taskuihinsa. Petrovin murhaakin pyrittiin tähän sotkemaan.
Voi olla. En tiedä ja varmasti ehkä vähän näinkin. Eniten kuitenkin kiinostaa se, miltä puisto tulee näyttämään? Viimeksi kun kävin, oli kartano purettu päreiksi ja kaivinkoneet ajelivat rantaraitilla. Sylmian lähdekin oli pantu matalaksi. Puistosta on parikin blogia arkistossa. Kannattaa lukea, jos paikka on vähänkin tuttu.
Puiston perinteinen sisääntuloportti on vihdoin valmis. Se on laskujeni mukaan kolmas saman näköinen ja varmuudella vahvin tähän astisista. Hyvin toki vanhaa muotoa mukaillen. Ihan kuin alkuperäinen. Sisääntulon jälkeen vasemmalle aukeaa vielä keskeneräinen ranskalaistyyppinen muotopuutarha. Tekijöiden mukaan sellainen on kauan sitten kartanon mailla ollut, joten uskotaan se. Tämä ei ole vielä valmis ja kunhan puut ja pensaat on ajeltu ja leikelty palloiksi, kartioiksi ja kuutioksi, niin veljet…vasta sitten saamme joko haukkua tai kiitellä.
Uudesta rantaviivasta on ollut myös paljon porua. Rämettyneet rannat on ruopattu ja siistitty. Uusi uljas kiveys kiertää nyt lähes koko puiston rantaviivaa. Tästä on helppo olla samaa mieltä kriitikoiden kanssa. Ei ehkä vastaa kreivi Nicolayn luontoihanteita. Tässä törmätään koko puiston remontin suurimpaan ongelmaan. Tehdäänkö vanhan kopio vai uudistetaanko nykyaikaiseksi. Varmaan pitäisi tehdä molempia ja vain kompromissi on hyvä lopputulos. Mutta, mikä on liikaa ja mikä on liian vähän?
Omaan silmääni kivireunus ensin särähti. Ei kuitenkaan enää. Kivireunus mahdollistaa puistoa kuluttamatta tulevina vuosina suurtenkin ihmismäärien kävelyt rannalla veden läheisyydessä. Kuvassa näkyvä uimaranta on varmaan myös uusi. Tuskin herra kreivi uimassa kävi. Kysymys on kompromissien määrästä. Odotellaan valmista.
Näiden kahden kaarisiltakuvan väliä on 100 vuotta. Kumman eduksi? Mustavalkoisen kuvan kaarisilta on erilainen kuin uuden kuvan. Onko kaarisilta pilalla? Sitä jokainen voi pohtia mielessään. Minä koen suurta iloa siitä, että Monrepos`n puisto kulkee kohti kukoistusta. Sillä on synkkä ja vaikea menneisyys takanaan. Neuvostoliiton aikana puisto oli tuhoon tuomittu. Kommunistit halusivat tehdä aateliston entisestä ökykartanosta työläisten lapsille huvipuiston. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.
Entä jos puisto olisi jäänyt Suomelle. Mikä olisi sen kohtalo vanhoihin valokuviin verrattuna? No, ainakin kartanon rakennukset olisi pidetty kunnossa. Mutta varmasti olisi rempattu sitä ja tätä. On aika vaikea nähdä nykyisyyttä menneisyyden tarkkana kuvajaisena. Nyt on nyt.
Tämäkin remontoitu maisema mielyttää silmää. Veden toisella puolen on Nicolayn suvun hautasaari. Ennen sinne kuljettiin narulossilla edessä olevasta laiturista käsin. Toivottavasti se saadaan myöhemmin vielä paikoilleen. Saareen on tällä hetkellä pääsy kielletty. Edessä oleva salmi oli vielä kymmenen vuotta sitten erittäin pahoin ruohittunut ja täynnä kaislaa. Matalan veden aikaan pääsi melkein kuivin jaloin yli.
Tämä Vladin hieno Monrepos -pläjäys löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=AKQjAC1K_Es Samalta kaverilta löytyy muitakin videoita. Kannattaa katsoa myös ne. Eikä pidä unohtaa parasta suomalaista Viipuri-vloggaajaa Jussi Miikkulaista: https://www.youtube.com/watch?v=2HcgWDcgyYo
Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti. Kuten ennenkin, kirjoittelen näitä juttuja silloin kun sattuu ja huvittaa. Nyt ei ole pitkään aikaan huvittanut, kun on vaan hatuttanut. Sekä korona, että setä Putinin metkut. Täältä päin koko ilmansuunta vaikuttaa turvattomalta ja luotaan työntävältä. Mutta sitten on se Viipuri ja viipurilaiset. Nyt kun pääsi jälleen virtuaalisesti kävelemään Viipurin kujia ja käymään sen uusissa kahviloissa ja paikoissa, niin eikös vaan matkahalut kasvaneet. Politiikkaan en puutu mutta se toinen riesa, korona, sentään loppuu joskus. Sitten taas nähdään Viipurissa.
Kiitos myös kaikille kenen kuvia ja kuvakaappauksia olen luvatta käyttänyt. Tekoni motiivi on sama kuin teillä vlogeja tehdessänne – rakkaus Viipuriin. Siksi kiitos ja anteeksi.
Laita palautetta tai mailia pekka(at)kantanen.net